Koulustressiä

Jos keskittyisin tällä kertaa ihan vain kuulumisiin, taas kerran. Edellisistä kuulumisista on vierähtänyt aikaa vajaan kuukauden verran ja se aika on mennyt huolellisesti koulun penkkiä kuluttaen. Koko lokakuun aikana minulla on ollut yksi vapaa lauantai ja muut lauantait koulua, tämäkään viikko ei tee poikkeusta. Aloitetaan kuitenkin alusta. Kuun puolivälissä Jaikku muutti uuteen kotiinsa. Olen niin ylpeä siitä hevosesta, kun se käyttäytyy niin hienosti. Olin yksin viemässä sitä uudelle tallille Alppien rinteelle. Jaikku käveli traileriin hienosti ilman minkään näköistä epäröimistä ja odotti hienosti, että saan takapuomin kiinni ja lastaussillan ylös. Vähän tosiaan jännitti yksin lastauksen puolesta, koska Jaikulla on takanaan pitkä matka tänne ja vähän pelkäsin, ettei se ole halukas matkustamaan uudestaan. Pelko oli kuitenkin turhaa ja kaikki sujui paremmin kuin hyvin. Uudella tallillakin hevonen käyttäytyi erittäin hienosti ja pystyin olemaan vain ylpeä siitä. Sinne se jäi illalla syömään kunn lähdin ja tuntui vähän pahalta jättää sitä uuteen paikkaa yksin, mutta kokemuksesta voin jo sanoa, että kyllä tämä hevonen pärjää.

Uusi talli ja uudet kaverit

Sunnuntaina oli ESN-porukan kanssa reissu tutustumaan Mauthausenin keskitysleiriin. Odotin reissua kovasti, koska halusin päästä näkemään millaisia paikkoja ne ovat olleet. Hyvin onnistunut retki hyvässä seurassa, vaikka onnistunut ei olekaan ehkä oikea sana kuvaamaan retkeä, jolla on tutustunut paikkaan, jossa on tapettu noin sata tuhatta ihmistä. Täytyy kirjottaa paremmalla ajalla ja kuvilla varustettuna oma postaus aiheesta, koska se oli erittäin pysäyttävää käydä siellä ja kuulla oppaan kertovan mitä on tapahtunut ja missä mitäkin on ollut. Muuta ei voi sanoa kuin, että veti hiljaiseksi.

Seuraavalla viikolla oltiinkin koulussa yllättäen maanantaista lauantaihin ja tuskastelin jo hyvissä ajoin etukäteen perjantaiksi merkittyä koulupäivää 8.30-21.30. Päivä meni kuitenkin hyvällä kurssilla erittäin nopeasti ohi ja voin vain todeta, että etukäteen murehtimalla ei saa muuta aikaiseksi kuin ikävän olon itselle. Torstaina oli tutorimme synttärit ja tehtiin visiitti koko suomalaisporukan voimin. Oli mukavat juhlat. Erikoisinta oli, kun huomasin tuntevani puolet porukasta, vaikka kokoajan on ollut sellainen tunne etten tunne täältä ketään. Viihdyin juhlissa taas vähän suunniteltua pidempään ja tutustuin entisiin tuttuihin taas vähän paremmin.

School of Management Steyr

Seuraavalla viikolla oli strategisen suunnittelun välitentti, joka toivottavasti meni läpi. Osasin kyllä vastata kaikkiin kysymyksiin, mutta päälle kuuden sivun koe ja 60 minuuttia aikaa ei anna hirveästi mahdollisuuksia vastata kysymyksiin kunnolla. Sain kuitenkin vastattua kaikkiin kysymyksiin, johon kaikki eivät pystyneet ja aikaa löytyi vielä yhden vastauksen läpilukemiseen. Tosiaan toivon, että meni läpi, koska en itsekään enää ymmärtänyt mitä olin kirjoittanut vastaukseksi :) Eli voin puolustautua sillä, että jos ei mene läpi niin se johtuu siitä ettei ollut aikaa keskittyä vastaamiseen, vaan piti saada vain jotain aikaiseksi. Ensi viikolla tulee tulokset, joten siihen asti saa jännittää.

Saman viikon perjantaina lähdettiin opintomatkalle Tsekkiin. Aamulla lähdin kotoa seitsemän maissa ja kotiuduin illalla puoli kahdeltatoista, joten pituutta kertyi ihan mukavasti. Matkustin Bettinan kanssa toisen opettajamme kyydillä ja menomatkalla Brnoon eksyimme jostain kummallisesta syystä Bratislavaan, mutta sivuseikkoja tällaiset... Kyllähän jokaiselle voi käydä niin, että eksyy täysin eri maahan. Päiväruokaa ehdimme syödä yhden jugurtin verran ja sitten pääsimme kuuntelemaan (taas) oman ryhmämme esitystä Itävallan ja Tsekin kulttuurien eroista. Esitys meni hyvin ja saatiin aikaiseksi hienoa keskustelua aiheesta. Tauon jälkeen oli tsekkiläisten vuoro esittää ja sen esityksen kohdalla meinasi usko loppua. Tuntui, ettei siitä esityksestä tule loppua sitten millään. Pääsimme onneksi kuuden aikaan lähtemään kotimatkalle samalla porukalla ja yhdellä ukrainalaisvahvistuksella. Brnon läpi ajaessamme bongasin kaksi suomalaista yritystä (Kone ja Ruukki) ja Itävallan puolella arvatenkin eksyimme ja pääsimme tekemään mukavan lenkin pienien kylien läpi ja tutustumaan paremmin Itävaltaan. Kotona olinkin sitten niin väsynyt ja nälkäinen, että iltapalaa syödessäni meinasin vuorotellen nukahtaa ja pyörtyä. Ehkä ensi kerralla pitäisi jostain löytää aikaa syödä enemmän...

Ainoa onnistunut kuva Brnon yliopistosta

Tämän viikon kohokohta olikin viikonlopun Conflict Management-kurssi. Erittäin mukava ja hyödyllinen kurssi, jossa pääsimme näyttelemään, leikkimään, pelaamaan ja keskustelemaan. Huomasin soveltavani kaikkia oppeja mielessäni hevosiin ja miten niitä voisi jatkojalostaa paremmin havoshommiin sopiviksi. Onkohan tässä nyt alan vaihto edessä? Omalta osaltaan kurssi oli todella rankka, koska kolme pitkää päivää peräkkäin saman aiheen parissa uuvuttaa kenet tahansa. Juhlistettiinkin kolumbialaisten ja meksikolaisen kanssa kurssin loppumista käymällä Steyrin joulumarkkinoilla ja Mäkkärissä syömässä.

Conflict managementin lopputyön tekemistä

Eikä toki sovi unohtaa keskiviikon International Fairia. Eli siis meidän koulun (Fachhochschule Oberösterreich, Campus Steyr) järjestämää tapahtumaa, johon oli vapaa pääsy ja vaihtarit esittelivät omia kotimaitaan. Jokaisella maalla oli oma ständi ja kaikki olivat leiponeet tyypillistä ruokaa omasta maastaan. Koitan kirjoittaa siitä oman postauksen, jotta saan enemmän kuvia esille, mitä nyt ehdin niitä ottamaan edustamisen lomassa. Mutta pitää mainita tällainenkin tapahtuma, kun kerran on muitakin kuulumisia kerrottu.

Suomen ständiä

Ja jotta otsikko jollain tavalla kuvaisi tekstiä lisätään vielä kappale siitä varsinaisesta koulustressistä. Eli siis kokeita on ollut käytännössä joka viikko ja tulee olemaan jouluun asti. Vapaa-aika menee lukiessa tai nukkuessa. Samalla olen alkanut miettiä jatkoa ja mahdollisia jatko-opiskeluja. Liikaa vaihtoehtoja ja liian vähän resursseja opiskella. Kuitenkin hakuajat alkavat painaa päälle monen koulun suhteen ja jotain päätöksiä pitäisi pystyä tekemään. Etenkin kun monissa paikoissa on ulkomaalaisille aikaisemmat deadlinet hakemusten suhteen kuin pakallisille. Eli tämä koulustressi ei ole vain nykyisen koulun, suomen koulun (jonne pitäisi kanssa saada tehtyä iso kasa tehtäviä, mm. 8 lehtiartikkelia englanniksi..), tulevien kokeiden ja ryhmätöiden palautusten ansiota, vaan mukaan liittyy myös tuleivaisuuden suunnitelmat. Ja etenkin se epätietoisuus mitä meinaa tehdä ja missä. Onko se sama ala jota tulen opiskelemaan enemmän? Vai onko se jotain ihan muuta? Vai onnistunko jotenkin saamaan molemmat?