Siivouspäivä

Tänään oli vihdoin aikaa siivota. Vielä muutama kuukausi sitten en olisi uskonut odottavani siivouspäivän lähestymistä. Kämppä oli kylläkin kuin pommin jäljiltä, kun viimeisten kolmen viikon aikana en ole ehtinyt muuten täällä viettämään aikaa kuin nukkumisen, syömisen ja tentteihin lukemisen merkeissä. Muutenkin on mielenkiintoista huomata miten oma suhtautuminen asioihin muuttuu iän ja elämäntilanteen mukana. Vanhempani ainakin voivat todistaa etten ole ollut ikinä kovin innokas siivoamaan. Aina on saanut muistuttaa, uhkailla ja kiristää ennen kuin jotain on tapahtunut. Eikä sillä, siihenkin löytyi taktiikka, miten asioista pystyi joka tapauksessa luistamaan. (Terveisiä vaan äitille ja isille :D) Nyt kun olen muuttanut omilleni ja vieläpä riittävän kauas kotoa niin on kummasti siivoaminenkin on alkanut maistumaan. Viikkosiivous on ihan välttämätön ja joskus tekisi mieli siivota useammankin kerran viikossa. Huolestuttavaa, kun alkaa löytää itsestään siivousfriikin piirteitä, mutta ehkä tähänkin mielentilaan tottuu.

Siivouksen jälkeen

Toisaalta pieni sekarotuinen koira sotkee enemmän kuin aikuinen rauhallinen villakoira. Voi sitä karvan määrää, joka löytyy lattioilta ja sängystä, koska onhan Nemon pakko päästä peiton alle nukkumaan, kun joku on sen ilkeästi raahannut pois Espanjan auringon lämmöstä. Mitä täällä olen seurannut vierestä ja kuunnellut vaihtarikavereiden juttuja niin saan olla hyvin kiitollinen saamastani kasvatuksesta ja niin saa olla varmasti moni muutkin suomalainen. Osasin laittaa ruokaa tänne tullessani, osasin siivota, tulin toimeen muutaman lukin kanssa (jotka saivat kyllä ennen pitkää häädön), olin pessyt vessaa aiemmin ja tiesin miten pyykkiä kuuluu pestä. Olen saanut huomata, että nämä taidot eivät ole olleet kaikille itsestäänselviä. En minäkään kotona tykännyt laittaa ruokaa, siivota tai pestä pyykkiä, mutta jouduin niitäkin sen verran tekemään, että opin kaiken tarpeellisen.

Siksi tuleekin mieleen eräs ote kirjasta, jonka sain kummitädiltäni rippilahjaksi. En muista tarkalleen miten se kohta meni, koska kirja on Suomessa ja minä täällä, mutta koitan saada pointin selitettyä. Se on ollut tärkeä kohta siitä lähtien kun luin kirjan ensimmäisen kerran. Koitan saada tarkan otteen kirjasta käsiini jossain vaiheessa, mutta siihen asti saatte tyytyä muistin varaiseen selitykseen. Eli ei tarvitse olla huolissaan siitä, että lapsi ei tee kotona paljon, koska kotoa hän saa eväät maailmaa varten. Eikä eväitä kuulu syödä kotona.