Vapaus. Mitä on vapaus? En ehkä tiedä tarkalleen tai osaa määritellä sitä, mutta luettuani yhden kirjan tiedän, että se on se mitä olen etsinyt ja se on myös yksi syy siihen miksi tykkään olla ulkomailla. Kävin pääsiäislauantaina Krämerillä ostamassa Jaikulle ruokaa ja näin siellä kirjan, joka oli pakko ostaa. Ja onneksi ostin, sillä se käsitteli aihetta, josta haluan oppia lisää. Vaikka kirja oli saksaksi tuli se silti luettua ennätysnopeasti ja ymmärsin jopa kaiken lukemani, joten vois suositella sitä, vaikka oma saksantaito olisi heikompikin (ja ties vaikka se olisi käännetty muillekin kielille). Kirja on siis Nanda van Gestel-van der Schelin kirjoittama
Die Seelenkraft der Pferde - Intuitiv mit Pferden kommunizieren eli vapaasti suomennettuna Hevosten sielunvoima - hevosten kanssa kommunikointi intuition avulla.
Kirja kertoo siis kirjoittajan elämästä ja siitä kuinka hän oppi kommunikoimaan hevosten kanssa intuition tai telepatian avulla, miten kukakin sen haluaa ilmaista. Nanda muutti Hollannista Amerikkaan miehensä työn takia. Hän joutui jättämään oman hevosensa Hollantiin, koska ei halunnut rasittaa jo vanhenevaa hevosta niin pitkällä matkalla, ja löysi oman oppimestarinsa Amerikasta - huonosti kohdellun valkoisen arabitamman. Kirjasta riittäisi aihetta useampaankin postaukseen ja niitä varmaan tuleekin kirjoitettua muutama, mutta nyt haluan keskittyä Nandan oivallukseen vapaudesta.
Nanda siis koki löytäneensä vapauden Amerikassa ja paluu takaisin Eurooppaan tuntui siltä kuin olisi teljetty takaisin talliin sen jälkeen, kun on saanut elää vapaana laitumella. Se lause kirjassa pysäytti, siltähän ajatuskin Suomeen palaamisesta tuntuu. En väitä, että asiat olisivat täällä yhtään paremmin kuin Suomessa, mutta palaaminen ahdistaa. Jo parin viikon tuleva loma Suomessa on ahdistanut jo pidempään. Kirjassa oli myös avattu syitä siihen, miksi ulkomailla oleminen on usein hyvin vapauttavaa. Syyksi kerrottiin, että ulkomailla ei ole osa sitä kulttuuria, mutta ei ole myöskään enää oman kulttuurinsa vaikutuspiirissä. Vaikeat tilanteet selittyvät sillä, että on ulkomaalainen eikä tunne uutta kulttuuria vielä hyvin tai että kyseinen asia tehdään omassa kulttuurissa ihan eri tavalla. Silloin ei ole minkään kulttuurin tai normiston "vanki" jos niin voi sanoa.
Sitä se on, vapaus meinaan. Voin tehdä enemmän haluamallani tavalla eivätkä ihmiset katso niin pitkään kieroon kuin paikallista katsottaisiin. Ulkomaalaisen status antaa paljon anteeksi. Suomessa tunnen kulttuurin hyvin ja ymmärrän joka ikisen kommentin ja katseen, olen kasvanut siellä ja tiedän myös ne asiat, joita ei sanota ääneen. Tiedän mikä on sallittua ja mikä ei ja mikä on tavallaan sallittua, mutta siitä seuraa vähintään supinaa selän takana ja friikin maine. Täällä asiat ovat toisin. Tiedän vain asiat, jotka on sanottu ääneen ja mitkä ovat kansainvälisesti sallittuja tai kiellettyjä asioita, esimerkiksi tiedän etten saa törttöillä liikenteessä tai pahoinpidellä ketään. Minua ei kuitenkaan rasita sanomattomat säännöt, koska en niitä tiedä. En ole kasvanut täällä, joten en tiedä kaikkien katseiden merkityksiä enkä ymmärrä edes kaikkea mitä minulle puhutaan. Se tavallaan suojaa paljolta. Saan olla rauhassa ulkomaalainen ja sen takia saan olla outo ilman, että tuomittaisiin niin pahasti kuin paikallista. Toisaalta joudun kyllä paljon todistelemaan osaamistani ja joskus arkisetkin asiat ovat taistelua, koska en ole yksi itävaltalaisista.
Etenkin hevosten kanssa olen jo useamman vuoden ajan ajautunut kauemmas valtavirran ajatusmallista. Suomessa tiedän mitä ei kannata sanoa ääneen ikinä ja mistä voi ohi mennen mainita jos asia tulee puheeksi. Täällä rajoituksena on useimmiten kieli, mitä osaan sanoa ja mitä en. Kuitenkin - koska olen se outo ulkomaalainen, joka ei osaa edes kunnolla saksaa - tuntuu siltä että saan touhuta vapaammin. Edellisellä tallilla katsottiin kyllä pitkään kun Jaikun kanssa vähän touhuttiin länkkärijuttuja, mutta en ymmärtänyt mitä meistä kuiskittiin. Silloin se ei niin haitannut. En tiedä olenko vieläkään löytänyt omaa paikkaani hevosten suhteen. Tuntuu siltä, että käsitys kaikesta on muuttumassa koko ajan ja nopeammin kuin meinaan itse pysyä perässä. Ehkä se oikea paikka löytyy vielä fyysisestikin jostain, tiedän jo aika hyvin millaisille ihmisille voin asioista ja kokemuksistani puhua ilman, että minua tuomittaisiin.
Tuli ehkä lievästi sekava postaus aiheesta, mutta eivätpä ne ajatukset ole omassa päässäni yhtään sen selvempinä. Täydennellään jos tulee jotain tähdellistä vielä mieleen.
