Opiskeleminen Itävallassa

Tuntuu ettei ole oikein mitään sanottavaa, kun mikään ei ole huvittanut viikonlopun aikana. Olen vain suurkuluttanut elokuvia Youtubessa ja turhautunut siihen, etten osaa saksaa ja päättänyt alkaa katsomaan elokuvia saksaksi. Yllättävän hyvin sekin on sujunut ja olen pystynyt seuraamaan juonta ilman sen suurempia ongelmia. Päätin kuitenkin vielä vältellä tänään aloitetun opinnäytetyön tekemistä ja kämpän perusteellista siivoamista, joten pieni syventyminen opiskeluun ulkomailla. Mutta aiheeseen.

Näkymä koulun ikkunasta

Lähdetään liikkeelle ihan alusta eli opiskelen täälläkin ammattikorkeakoulussa, Fachhochschule Oberösterreich tai Upper Austria University of Applied Sciences, kielestä riippuen. Toisin sanoen opiskelun ei tulisi erota paljoa Suomen vastaavasta, mutta koen, että eroja on vaikka kuinka paljon ja olen oppinut täällä enemmän kuin ikinä Laureassa opiskellessani. Meidän koululla on neljä toimipistettä Yläitävallassa ja omani sijaitsee Steyrissä ja on painottunut johtamiseen. Viime lukukaudella suoritin täällä kaksoistutkintoa, joka tarkoittaa sitä, että valmistun myös täältä. Opettamisessa painotetaan käytännön osaamista ja otetta työhön ja tuntuu, että opetussuunnitelma on mietitty oikeasti sen mukaan millaisia tehtäviä valmistuneet joutuvat tekemään. Täällä tutkinnon laajuus on vain 180 opintopistettä eli tasan kolme vuotta, kun se Suomessa on 210 opintopistettä ja kolme ja puoli vuotta. Täällä opiskelijat myös tietävät jo opintojensa alussa mitä kursseja he tulevat opiskelemaan eikä valinnanvapautta juuri ole. Itse olen kokenut sen hyvänä asiana, koska linjat ovat paljon erikoistuneempia niin voi jo hakuvaiheessa valita sen mielenkiintoisimman ja opiskella samojen kavereiden kanssa koko tutkinnon. Itse opiskelen siis linjalla Global Sales and Marketing, joka on koulun ainoa englanninkielinen linja ja tavallisille opiskelijoille toisen vuoden syksylukukausi sisältää pakollisen ulkomaanvaihdon. Toinen linja, jolle vaihto on pakollinen on International Logistik Management, joka opiskellaan saksaksi.

Itse pystyn puhumaan lähinnä GSM (Global Sales and Marketing) linjan puolesta, koska opiskelen sillä, joten keskitytään siihen tarkemmin. Noin 30% opiskelijoista on ulkomaalaisia, jotka suorittavat koko tutkinnon Steyrissä ja siihen päälle vielä täällä opiskelevat vaihto-opiskelijat. Minun luokallani on muutama tsekkiläinen, muutama slovakialainen, muutama unkarilainen ja yksi kanadalainen. Ylemmän amk-tutkinnon suorittajista löytyy myös ruotsalainen, latvialainen ja venäläisiä, enkä varmasti edes tunne kaikkia. Tutkinnon aikana opiskelijat käyvät lukukauden mittaisessa vaihdossa ja opiskelevat uuden kielen. Vaihtoehtoina olivat tsekki, ranska, espanja ja venäjä, mutta omalle luokalleni muodostuivat pelkästään espanjan ja venäjän ryhmät. Itsellenikin oli kaksoistutkinnon takia yksi vieras kieli pakollinen, mutta sain suoritettua sen lukemalla saksaa, koska saksa on minulle yllättäen vieras kieli.

Koulun vanha rakennus

Mitä me sitten opiskelimme viime lukukaudella? Yksi suurimmista kokonaisuuksista oli viidestä kurssista koostuva Intercultural Management kurssi, joka on yksi Steyrin ylpeyden aiheista, koska se on yksi Itävallan laajimmista ja parhaista kulttuureja käsittelevistä kursseista business-kouluissa. Siinä opiskelimme Cross-Cultural Theoryä, historiaa viimeisen 500 vuoden ajalta, liiketoimintaa joko Kiinassa tai Venäjällä (itse valitsin Kiinan), Tsekin ja Itävallan kulttuurien vertailua sekä käytännön näkemyksiä kansainväliseen kauppaan. Viimeinen osa koostui siis vierailevien luennoitsijoiden tunneista, yksi oli ollut komennuksella Intiassa, toinen työskenteli Red Bullilla ja kolmas vastasi espanjankielisestä myyntialueesta, näin esimerkiksi. Sen lisäksi pääsimme tutustumaan stregiseen suunnitteluun Introduction to Strategic Planning-kurssilla ja hajoilemaan Data Managementin tunneilla ja labroissa. Data Management oli kyllä ehdoton inhokkini ja olinkin onneni kukkuloilla kun sain tietää päässeeni kurssista läpi. Tämän lisäksi luokkalaisillani oli esimerkiksi Introduction to Organization sekä Mechatronics kurssit, joista kukaan ei tainnut tykätä. Ihan varmasti listasta puuttuu paljon kursseja, mutta ajattelin tehdä oman postauksen tarkemmin opiskelemistani kursseista.

Vielä yksi kuva maisemista uuden rakennuksen ikkunasta

Arvosteluasteikko on täällä päinvastoin kuin Suomessa ja muutenkin eroaa hiukan. Suomessa asteikko on 5-1 siten, että 5 on paras ja 1 on huonoin, ensimmäinen numero, jolla pääsee läpi. Täällä puolestaan 1 on paras ja 5 huonoin. Kokeesta vaaditaan 50% oikein, että saa vitosen, mutta hähää, sillä ei pääse vielä läpi. Eli täällä ensimmäinen numero, jolla kurssin saa suoritettua on nelonen ja sen saa siis 60% pisteistä. Eli vähän tiukempi arvostelu kuin meillä Suomessa, mutta en ole kokenut sitä kuitenkaan liian vaativaksi. Itse opinnäytetyön kanssa kamppailevana voin onneksi lohduttautua sillä, että myös itävaltalaiset joutuvat kirjoittamaan opinnäytetyön ja sen lisäksi tekemään vielä niin kutsutun Bachelor Prüfung:in eli kokeen, joka käsittää kaikki aiheet opiskeluiden ajalta. Sitä voisi siis verrata Suomen ylioppilaskirjoituksiin. Tunneilla on myös läsnäolopakko ja vähintään 80% tunneista on oltava paikalla. Läsnäoloa tarkkaillaan joka tunnilla kiertävällä nimilistalla, joka pitää allekirjoittaa. Yleensä jos joutuu olemaan jostain syystä enemmän poissa kuin 20% tunneista asia ei ole ongelma, mikäli siitä sopii etukäteen opettajan kanssa. Ylimääräiset poissaolot tulee kuitenkin korvata jollain opettajan määräämällä erittäin pätevällä tehtävällä. Näistä ei ole antaa esimerkkiä, koska onnistuin olemaan tarvittavat kerrat jokaisella kurssilla, vaikka muutamaan kertaan olisi pitänyt olla neljässä paikassa yhtä aikaa...

Uusi rakennus

Opettajat ovat 90% miehiä ja tuntuvat tietävän mitä tekevät. Kaikilla on kokemusta yritysmaailmasta ja he ovat tehneet oikeitakin töitä ennen opettajaksi siirtymistä. Kursseilla käytetään myös kohtalaisen paljon vierailevia luennoitsijoita, jotka tuovat kivasti erilaista näkökulmaa sisältöön. Opettajat myös tykkäävät kysymyksistä ja etenkin historian tunneilla on päästy mielenkiintoisiin keskusteluihinkin ja opettaja on ollut oikein tyytyväinen siitä eikä ole hoputtanut takaisin siihen mihin jäätiin. Ainoa opettaja, josta en ole täällä tykännyt on German Lower Intermediaten opettaja, joka oli mahdottoman tylsä ja tympeä. Data Management oli myös tylsää, mutta väittäisin sen johtuvan ennemmin aiheesta kuin opettajasta.

Ryhmätyön tekemistä Conflict Managementin seminaarissa

Täällä on myös erilaisia tapoja järjestää kursseja. Ehkä kaikista selkeimpänä se, että lauantait koulussa eivät ole mitenkään harvinaisia. Esimerkiksi viime marraskuussa minulla oli vain yksi vapaa lauantai koko kuun aikana. Seminaarit ovat parhaita kursseja silloin, kun haluaa päästä helpolla. Seminaari kestää yleensä muutaman päivän ja silloin on opetusta aamusta iltaan, mutta tunneilla saa/joutuu osallistumaan paljon. Seminaari voi olla esimerkiksi maanantaista keskiviikkoon tai vielä yleisempi perjantai ja lauantai. Block-kurssit ovat seminaarin tyyppisiä, mutta seminaareja on vain lukukauden aikana useampi. Blokkeja voi siis olla yhteen kurssiin esimerkiksi viisi, kun taas seminaari kurssi on vain yhden kerran ja se on sillä hoidettu. Tietenkin täältä löytyy myös normaaleja luentoja ja harjoitustunteja ja ihan tavallista koulua, mutta etenkin seminaarit olivat kesälukukauden juttu kun valitsin kursseja. Mottona oli siis päästä mahdollisimman helpolla ja jos vaihtoehtoja on 4 opintopistettä ja tunti joka ikinen viikko tai 2 opintopistettä ja koulua kahtena päivänä niin ei tarvitse kauaa miettiä kumpia kursseja haluaa ottaa.

Onko vielä jotain mitä haluatte tietää?

Kansainvälinen naistenpäivä 8.3.

Tänään oli oikein mukava ja aurinkoinen kevätpäivä täällä. Ulkona oli mukava kävellä kavereiden kanssa, auto lähti käyntiin muutaman viikon seisomisen jälkeen ja pääsin katsomaan Jaikkuakin. Jaikku on kyllä niin hieno hevonen, ettei paremmasta väliä. Nuokuttiin puomilla auringon paisteessa, Jaikku nojasi päällään minua vasten ja minä silittelin sen otsatukkaa. Mahaa on, mutta ei todellakaan näytä siltä, että laskettuun aikaan on enää 17 päivää. Tallin muut tammat ovat paljon paksumpia, mutta eiköhän meillekin synny ihan hevonen eikä mikään alienponi. Päivän kruunasi ehdottomasti kavereideni keksimä idea naistenpäivän kunniaksi. En siis ollut itse paikalla, mutta Global Sales and Marketing Master-opiskelijat olivat keksineet ilahduttaa naisia ja kuvasivat siitä videon. Pakko jakaa se täälläkin, koska sen näkeminen kruunasi päivän. Joten ei muuta kun, että nauttikaa tunnelmasta.

You never know where you end up

Luen aika montaa ulkomailla asuvan suomalaisen blogia, koska on kiinnostavaa seurata heidän olemistaan ja elämistään ulkomailla. Etenkin kun näihin blogeihin usein eksyy tekstejä kirjoittajien tuntemuksista ja hyvin usein olen huomannut pohtineeni samoja asioita itsekseni. Tänään luin Ruotsissa asuvan suomalaistytön blogista hänen ajatuksiaan tulevaisuudesta. Hän kertoi aiemmin olleensa enemmän perfektionisti ja tienneensä mitä haluaa, mutta nykyään haluaa ennemmin nauttia siitä mitä elämä tuo eikä suunnitella liikoja. Hän ei kuulemma tiedä mitä haluaa loppujen lopuksi isona tehdä ja muutos aiempaan suhtautumiseen on ollut huima. Huono tiivistelmä, mutta se sai minut ajattelemaan.

Olen täällä vaihdossa olon aikana pohtinut asioita paljon ja ehkä jopa alkanut kyseenalaistamaan tekemiäni valintoja. Olen ehdottoman tyytyväinen siihen, että lähdin tänne, koska olen oppinut täällä enemmän kuin Suomessa ikinä - niin koulussa kuin muutenkin. Sisälläni asuu edelleen pieni perfektionistitonttu, joka valittaa minulle milloin mistäkin. Milloin ei koulutehtävä täytä omia vaatimuksiani, milloin teen saksaa puhuessani liian paljon kielioppivirheitä, milloin käsitöissäni on muka virheitä ja mitäköhän vielä. Vielä lukioon  mennessäni halusin eläinlääkäriksi, se oli aina ollut unelmani, mutta lukion aikana jotain tapahtui. Kyllästyin opiskelemiseen totaalisesti ja totesin, että en todellakaan jaksa lähteä kuudeksi vuodeksi yliopistoon. No sen jälkeen etsittiin itseä vuoden verran ja päädyttiin armeijaan. Siitä hommasta tykkäsin todella paljon ja armeijan piti olla tuleva työpaikkani. No kohtalo päätti eri tavalla ja päädyin mutkien kautta opiskelemaan liiketaloutta. Suomessa koulu ei kiinnostanut pätkän vertaa, mutta perfektionistitonttu ei antanut minulle lupaa jättää sitä kesken. Päätän ensimmäisellä viikolla, että lähden vaihtoon heti kun mahdollista ja niin pitkäksi aikaa kun mahdollista. Täällä aloin vasta ymmärtämään miksi opiskelen tätä alaa. Intercultural managementin tunnit ovat olleet parasta pitkään aikaan ja se on saanut jatkamaan alan opiskelua. Sen jälkeen tuli Cosmopolitan Leadership-kurssi, joka sai taas ajattelemaan omia arvoja ja sitä mitä haluaa tehdä työkseen.

Lopputuloksesta en ole todellakaan varma. Tavallaan tiedän mitä haluaisin tehdä isona, mutta toisaalta ahdistus iskee heti kun aletaan tunneilla puhua isoista yrityksistä ja tuloksen parantamisesta ja myynnin lisäämisestä. Jos noinkin perusasiat aiheuttavat ahdistusta voin vain miettiä, että olenko sittenkään oikealla alalla. Tarkoitus on saada opinnot päätökseen kesällä, kaksi kertaa nopeammalla aikataululla kuin luokkakaverini. Sen jälkeen pitäisi saada työpaikka, koska hevoseni jakaantuu muutaman viikon päästä. Tällä hetkellä en huomaa mitään muuta kuin muutosta. Olen leikitellyt ajatuksella alkaa opiskelemaan (joo, mahdotonta hevosten takia, tiedän..) yliopistossa kieliä, kulttuureita ja maailmanpolitiikkaa. Uskokaa tai älkää, minä olen vakavasti harkinnut politiikan opiskelemista... Toisaalta en halua työskennellä tylsänä jakkupukuihmisenä paasaamassa puoluesuhteista, mutta toisaalta haluaisin ymmärtää paremmin miksi maailma toimii kuten se toimii. Esimerkiksi historian tunnit täällä ovat olleet parhaita ikinä, historia kun näköjään selittää paljon nykyajan toimintaakin.

Eikä muutos ole vain ammattikriisi. Muistan vielä vaihdon alussa sanoneeni, että minua ei kiinnosta lähteä matkustamaan Aasiaan, Afrikkaan, Amerikkaan, you name it. Mielestäni Eurooppa oli ihan riittävästi enkä nähnyt tarvetta matkustaa edes lomalle sen ulkopuolelle. Nyt huomaan haluavani matkustaa Venäjälle, Kazakstaniin, Etelä-Amerikkaan ja viimeisimpänä ajatuksena Afrikkaan. Haluaisin myös tehdä Trans-Mongolian junamatkan ja käydä Pekingissä, Kiinassa, joka ei ole koskaan kiinnostanut. Haluan myös oppia venäjää, en todellakaan tiedä miksi, mutta olen päättänyt oppia sitä heti kun saan opinnäytetyöprojektin loppuun. Samalla haluan oppia espanjaa.

Mikä saa ihmisen muuttumaan näin paljon? Tai en tiedä kuulostaako tämä teistä paljolta, mutta omasta mielestäni se on paljon. En ole ehkä osannut pukea ajatuksiani sanoiksi, koska en ole suunnitellut etukäteen mitä kirjoitan, vaan aloitin vain kirjoittamaan kun tuli sellainen fiilis. Haluaisin nähdä ja kokea paljon enemmän kuin olen jo kokenut, en koe olevani vielä valmis jumittumaan paikalleen. Haluaisin jatkaa opiskelemista ja laajentaa maailmankuvaani, joka ei kylläkään taida olla hevosten takia mahdollista, joten on keksittävä toiset keinot. Haluaisin myös tehdä jotain oikeasti hyödyllistä, työtä, jolla on tarkoitus. Intissä tein työtä, joka oli arvoitus, kuten siellä sanottiin... Pointti oli kuitenkin, että en koe myynnin lisäämisen hyödyttävän juuri ketään, mutta toisaalta en tiedä millaista olisi minua tyydyttävä työ. Toisaalta olen kovin nuori vielä ja minulla on aikaa miettiä mitä haluan ja löytää oma polkuni, mutta haluaisin jo tietää. En koe mukavaksi ajatusta, että valmistuisin maisteriksi kolmekymppisenä, vaikka se saattaisi olla toinen tai kolmas korkeakoulututkintoni. No vielä on vaihtoaikaa jäljellä neljä kuukautta, joten eiköhän tähän jotain tolkkua saada. Ainakin toivon sitä...