Tiineydestä puhutaan ja jäljellä on enää 98 vuorokautta laskettuun aikaan. Maanantain ja tiistain välisenä yönä on siis vihdoin päästy alle sadan vuorokauden. Kyllä ne päivät vähenee, hitaasti mutta varmasti. Tavallaan tuntuu siltä, että klinikkadiagnoosi tuli vasta vähän aikaa sitten ja alkoi armoton orin pohtiminen. Astutus tulikin hyvin nopeasti eteen ja kaikki tämä tapahtui vasta vähän aikaa sitten. Toisaalta tuntuu, että keväästä on ikuisuus. Etenkin kun miettii mitä kaikkea siinä välissä on ehtinyt tapahtumaan. Kävin Ruotsissa maailman parhaalla kielikurssilla, suoritin 38 opintopistettä kesän aikana, muutin Itävaltaan ja olen kohta suorittanut ensimmäisen lukukauden täällä... Kaiken näköistä on siis mahtunut näihin kuukausiin. Ajattelinkin tehdä sen kunniaksi mienen mahakuvavertailun. Olen nyt kuvannut muutamana viikkona Jaikun mahaa ja laitan kuvat tähän alle jos niistä pystyy mitään vertailua edes tekemään. Ja laatu on tunnetusti tallissa kuvattua kännykkälaatua, mutta ehkä idea selviää.
 |
| Saksa 7.9.2013 |
 |
| 27.10.2013 |
 |
| 20.11.2013 |
 |
| 1.12.2013 |
 |
| 14.12.2013 |
 |
| 14.12.2013 |
On jännä seurata miten hevosen käytöskin on muuttunut tiineyden aikana. Ihan alussa heti astutuksen jälkeen Jaikku oli hyvin kiukkuine kaikille, entiset kaveritkin saivat kyytiä jonkin verran tarhassa. Aika nopeasti Jaikku kuintekin rauhoittui ja muuttui käytökseltään normaaliksi. Tänne tulon jälkeen maha oli hyvin arkana ja siihen ei missään nimessä saanut koskea. Satuloinnin pystyi vielä jotenkin sietämään, vaikka aika nopeasti ratsastelut jäivät pois, kun vyön kiinni saaminen oli niin tuskaista. Kiristäminen ei ollut enää ikävää, mutta se hetki kun vyö ensimmäistä kertaa kosketti mahaa oli Jaikun mielestä jotain ihan kamalaa. Seuraavaksi protestoitiin loimivöiden laittamista. Useampaankin kertaan olivat hampaat turhan lähellä ja kaviokin viuhahti kerran liian läheltä omaa päätäni kun kumarruin ottamaan loimivyötä mahan alta. Sain myös huomata, että Jaikku on erittäin taitava potkimaan sivulle ja harjatessa sai oikein varoa mahan koskemista ellei halunnut kaviosta. Nyt joulukuun aikana tilanne on ollut täysin päinvastainen. Mahaa pitää rapsuttaa ja harjata mahdollisimman paljon ja mahdollisimman piikikkäällä harjalla. Piikkisuka onkin ollut tästä syystä kovassa käytössä.
Viimeiset kolme kuukautta alkavat joulun jälkeen, joten saa nähdä kuinka paljon tuo tuosta vielä leviää. Tällä kertaa tuskin mahtuu enää ovista ulos ennen varsomista :) Viime tiineydessä maha näytti tältä vasta kun oltiin menossa viimeisellä kolmella kuukaudella, joten muutos on tällä kertaa suuri. Toisaalta takana on jo yksi varsa niin tiineyskin näkyy helpommin, kun maha on jo kertaalleen venynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti