Kuulumisia pitkästä aikaa

Taas on vierähtänyt aikaa ensimmäisestä postauksesta, mutta jos saanen sanoa niin täällä on ollut kiire. Taidan vieläkin jättää koulusta tarkemmin kertomisen erilliseen postaukseen, mutta lyhyesti. Olen ollut viime viikkoina vähintään joka päivä arkena koulussa, nyt on ollut ja on tulossa muutama lauantaikoulupäivä. Liian monena päivänä olen ollut koulussa 10-11 tuntia ja eilen kävin hakemassa lähipizzeriasta pizzaa sen kunniaksi, että kahdeksan tunnin koulupäivä tuntui lyhyeltä. Tai ehkä oikeampi syy siihen oli, että ruoanlaitto laiskotti, mutta onhan tuokin keksimäni syy ihan kelvollinen pizzan syömiseen. Eikö?

 

Losensteinista Itävallasta

Jos aloitetaan kauempaa, niin nyt on koulu lähtenyt kunnolla käyntiin. Alkuhidastelujen kanssa nyt edetään ja hommaa riittää. Tähän asti ei ole ollut mitään ongelmia koulun kanssa, mutta nyt alkaa tuntumaan siltä, että loman paikka on nyt. Olen ollut hyvin väsynyt viime viikkoina, mistä lie johtunutkaan. Melkein joka viikko on tullut pyörähdettyä keskiviikkona studentspubissa. Siellä on päässyt tapaamaan uusia ihmisiä ja käymään vähintäänkin mielenkiintoisia keskusteluja, tai sitten ei… Olen myös oppinut tuntemaan luokkakavereita paremmin ja sainkin tällä viikolla kuulla miten olen nykyään avoimemman tuntuinen kuin alussa. No se selittyy ehkä suomalaisella kulttuurilla, jota olen päässyt pohtimaan oikein urakalla, koska kaikkea uutta täällä peilaa välttämättä omaan kulttuuriin.

Jaikullakin kaikki on hyvin. Mitä nyt alkoi lievästi sanottuna keittää, kun tallilta kukaan ei viitsinyt ilmoittaa, että halloweenina karsinat pitää siivota itse ja hoitaa hevonen tarhaan itse. No menin perjantaina hoitamaan kyseisiä toimia pyhäpäivän takia ja huomasin, että Jaikku on seissyt edellispäivän sisällä likaisessa karsinassa. Tallilla on muutenkin usein tullut sellainen olo, ettei meitä oikeasti haluta sinne. Jaikku on kuitenkin kaikesta huolimatta voinut hyvin ja maha kasvaa kasvamistaan. Pitäisi ottaa joku päivä kuva siitä näytille, sunnuntaina kun tuli 200 vuorokautta tiineyttä täyteen. Nyt tilanne on kuitenkin se, että ollaan perjantaina vaihtamassa tallia jo kolmannen kerran täällä. Paljastui asioita, joiden ei pitänyt tuottaa ongelmaa kun tuolle tallille mentiin, mutta miten kävikään. No nyt pitäisi olla tutun kautta hyvä paikka varsovalle tammalle, missä on muitakin varsovia ja nuoria hevosia. Koskaanhan ei voi tietää, eikä etenkään täällä olla varma, että on ymmärtänyt kaiken oikein, koska keskustelen koulun ulkopuolisten ihmisten kanssa vain saksaksi. Väärinymmärryksiä voi tulla jo senkin takia molemmin puolin. Jospa kuitenkin vihdoin päästäisiin hyvään paikkaa, jossa voitaisiin olla niin pitkään kuin täällä olemme.

Nemollakin kaikki on suhteellisen hyvin. Viime viikolla tapahtui ikävä tapaturma iltalenkillä ja sen takia elämä on vaikeutunut huomattavasti. Eli toisin sanoen kaksi koiraa hyökkäsivät vapaina asuinalueella kiinni olevan Nemon kimppuun. Jouduin laskemaan Nemon lopulta irti, että pääsee karkuun. No yllättävän pitkään näiden koirien omistajilla meni koiriensa pyydystämiseen, joka ei mielestäni ollut kovinkaan aktiivista jos saan sanoa. No kun sain Nemon vihdoin tulemaan takaisin niin huomasin, että takatassu vuotaa verta ja koira on ihan kauhusta kankeana. Nyt se pienikin edistys mitä oli ehtinyt puolessatoista vuodessa tapahtua on haihtunut savuna ilmaan ja ollaan pakkasen puolella. Saa nähdä mitä tuonkin kanssa keksii, kun jo näköyhteys toiseen koiraan saa kamalan rähinän päälle ja koira yrittää purra ensimmäistä asiaa joka osuu tielle. Yleisimmin minun jalkaa…

Nemo Suomessa

Eiköhän siinä ollut pääasialliset kuulumiset. Nyt alkaa jo kokeitakin tulemaan säännöllisin väliajoin, muun muassa saksan välikoe huomenna. Joten palaillaan asiaan ja varmaan niiden erikoispostauksien muodossa tulee tarkemmin selitettyä näitä tapahtumia ja ajatuksia mitä täällä syntyy.