Eihän siihen mennyt kuin kaksi kuukautta..

.. meinaan uuden postauksen väsäämiseen. Motivaatio on ollut vähän kadoksissa kirjoittamisen suhteen ja toisaalta eipä tässä tunnu tapahtuneenkaan mitään ihmeellistä nopeasti mietittynä. Kuitenkin kun alkaa tarkemmin pohtimaan niin näiden kahden kuukauden aikana olen saanut koulun Itävallassa päätökseen, hyvästellyt monta kaveria takaisin koteihinsa, käynyt viidessä maassa, muuttanut ja puuhaillut kaikkea muuta pientä. Eli siis mitään ei ole tullut tehtyä :)

Jos käydään lyhyesti, mutta vähän tarkemmin läpi kuluneiden kahden kuukauden asioita ja aloitetaan vaikka alusta. Toukokuun puolivälissä matkustin siis Suomeen pariksi viikkoa ja samalla tehtiin reissu Venäjälle Karjalaan. Karjala oli ihan uskomaton kokemus ja sinne on pakko päästä takaisin. Maisemat olivat ihan huikeat ja viihdyin muutenkin oikein hyvin. Ainut pieni miinus siitä, että majoituspaikka oli homeessa ja ensimmäisen yön jälkeen en voinut oleskella yhtään ylimääräistä sisätiloissa tai sain kamalan päänsäryn, en pystynyt kunnolla nukkumaan ja kuumekin nousi. Kaikesta kuitenkin selvittiin ja päällimmäinen kokemus oli erittäin positiivinen.

Karjala, Venäjä 2014

Suomen viikon aikana ehdin moikata kavereita, käydä ratsastamassa Ladyllä ja moikkaamassa muitakin heppakavereita, niin ihmisiä kuin hevosiakin. Melko kiireinen viikko kaikenkaikkiaan, mutta tykkäsin. Etenkin oli ihan loistavaa ehtiä kaverin kanssa Porvooseen päiväksi ja juoruilla koko päivä ihan rauhassa kaikkea. Meillä on ollut perheen kanssa tapana käydä Porvoossa joka vuosi, mutta pitkään aikaan ei olla sinne porukalla lähdetty ja jo useampana kesänä olen halunnut mennä käymään. Jostain syystä se kuitenkin aina jää ja nyt vihdoin pääsin sinne uudestaan monen vuoden tauon jälkeen. Toinen paikka missä ollaan perheen voimin käyty vuosittain on Tammisaari, joten eiköhän Mia suunnata seuraavan kerran sinne ;)

Näistä on hyvä Suomi-ilta tehty

Suomesta palatessani yövyin yhden yön Münchnissä, koska lento oli niinkin myöhään kuin viiden kuuden aikaan perillä ja junia ei tunnetusti mene Steyriin enää niin myöhään... Tykkään siitä kaupungista paljon, joten sinänsä asia ei millään lailla haitannut ja pääsin taas kävelemään illaksi keskustaan. Siellä oli konsertti menossa, ei kylläkään mitään käsitystä, että miksi. Monilla oli plakaatit käsissä, mutta en saanut selvää mitä niillä yritettiin kertoa. Hostelli, jossa yövyin oli oikein mukava ja rauhallinen, vaikkakin selkeästi nuorison suosiossa, joten kaikki sujui oikein hyvin.

Viimeinen luento oli muistaakseni 5.6 ja tentti 12.6. Sen jälkeen en olekaan tämän koulun penkkejä pahemmin kuluttanut. Tentin tuloksista ei ole kyllä vieläkään mitään hajua, mutta ei anneta sen haitata, kaikki tarvittavat opintopisteet on päästy läpi jo ajat sitten. Nyt on tämän tytön koulusta jäljellä enää kesän Business Simulation kurssi, opinnäytetyön loppuun kirjoittaminen ja yksi verkkokurssi syksyltä. Sen jälkeen olen toivottavasti valmis tämän tutkinnon kanssa ja voi alkaa pohtia seuraavaa...

Welsin hevosmessuista innostuneena päätin lähteä Equitana Open Airiin, mutta masennus iski ennen kuin pääsin pihasta lähtemään, sillä melkein 800 kilometriä suuntaansa on aika paljon, vaikka autolla ajamisesta tykkäänkin. Joten päätin lähteä extempore Kroatiaan. Perjantaina ajoin ihmeellistä vuoristoreittiä Steyristä Graziin ja olin parhaimmillani päälle kilometrin korkeudessa, ei siinä maisemat olivat todella mahtavia. Yövyin Sloveniassa ja jatkoin aamulla Zagrebiin, Kroatian pääkaupunkiin. Siellä shoppailin ja kävelin keskustassa vailla pienintäkään käsitystä missäpäin kaupunkia olen ja miten ehkä pääsen takaisin autolle, mutta sivuseikkoja. Aina sitä jotenkin löytyy, koska minulla oli kyllä tilanteen varalle suunnitelmat a, b, c, d... Eli ei mitään hätää äiti. Iltapäivästä lähdin ajelemaan Unkariin, bongasin nimittäin kivankuuloisen kaupungin navigaattorin kartasta. Olin taas yötä Sloveniassa ja jatkoin sunnuntaina Unkariin ja Balaton-järvelle. Illalla turvallisesti Steyrissä monta upeaa maisemaa ja kokemusta rikkaampana.

Welsin hevosmessut, arabihevosnäyttely

Unkari

Reissun jälkeen olikin vuorossa muutto kesäkuun puolivälissä. Muutin siis töiden perässä Tiroliin toiselle puolelle Itävaltaa. Uusi paikka on todella kiva ja tuntuu ihan oikealta kodilta. Vieläkin on tavaroita ilman paikkaa, koska sitä ärsyttävää pikkusälää on jostakin syystä siunaantunut täällä olon aikana ihan kiitettävästi. Nyt ajellaan sitten Kirchbichlin, Steyrin ja Behambergin väliä marraskuuhun asti kunnes Jaikku on vapaa muuttamaan perässä tänne. Toivottavasti alakerran tallilla olisi tilaa ja päästäisiin Jaikun kanssa asumaan samaan paikkaan.

Pihatietä

Ja keskiviikkona hyvästelin japanilaiset ja hongkongilaisen kaverin/kaverit takaisin kotimatkalle. Oli mukava nähdä vielä viimeistä kertaa pitkään aikaan, ties vaikka törmättäisiin joskus Aasiassa tai Euroopassa. Mutta kuten joku viisas on joskus sanonut niin ei pidä olla surullinen siitä, että se on ohi vaan iloita siitä, että se tapahtui. Jospa tässä olisi nyt lyhyesti käyty läpi kaikki pääasiat, saa nähdä tuleeko niistä vielä tarkempia postauksia. Kuvia varmaan tulee enemmänkin näytille, mutta saa nähdä. Seuraavaksi siirrytään stressaamaan töiden alkua ja saksan puhumista, joten saa nähdä miten käy vanhojen rästissä olevien postausten kanssa.