Suomalaiset tarvitsevat paljon tilaa eikä Suomessa olla liian tuttavallisia. Noista ulottuvuuksista yksi mittaa henkilökohtaisen tilan suuruutta ja Suomi on siinä kärjessä eli me tarvitaan eniten tilaa. Sitä ollaan muiden suomalaisten kanssa saatu kyllästymiseen asti selittää, että miten homma Suomessa toimii. Suomalainen ei halaa tervehtiessään kuin korkeintaan ystäviään, pussaaminen on jo ihan oma lukunsa eikä sitä juurikaan harrasteta. Tervehdyksestä käy siis pään nyökkäys tai kättely. Tämä on ollut vaihtarikavereille hankala asia ymmärtää, aina tungetaan iholle kun nähdään ja tunneillakin istutaan ihan viereen. Itävaltalaisille oli jotenkin ahdistavaa aluksi, kun minun ja heidän väliin saattoi jäädä tyhjä tuoli. Kyllä, minä pärjään vaikka siinä olisikin tyhjä tuoli ja uskon myös sen tuolin pärjäävän oikein hyvin. Nykyään alkaa jo tottumaan siihen, että vieraat tulevat lähemmäksi, vaikka vieläkin tulee välillä tunne, että nyt olet vähän liian lähellä ja tekee mieli siirtyä kauemmaksi. Samoin sille nauretaan, että Suomessa ei kuulu istua bussissa tai junassa kenenkään viereen. Kuulemma jotenkin outoa, ennemmin sanoisin, että on outoa istua tyhjässä bussissa jonkun viereen jos tilaa kerta on muuallakin.
Olen usein myös saanut vastata kysymykseen, että mikä on hätänä. Yleensä mikään ei ole pielessä ja kaikki on todella hyvin, mutta en koe tarvetta hymyillä juuri silloin tai höpöttää hyvin innostuneena jotain turhanpäiväistä. Kysyjät ovat olleet pääsääntöisesti Latinalaisamerikasta ja heidän mielestään näytän surulliselta kun en ole koko ajan hymyilemässä. Suomalaiset eivät siis myöskään hölötä suuna päänä jatkuvasti kaikesta tai kulje hymy korvissa eikä se silti tarkoita sitä, että oltaisiin välttämättä surullisia tai suuttuneita. Selitin, että suomalaiset eivät osaa small talkia ja sen takia ovat enemmän hiljaa kuin äänessä jos ei ole mitään tähdellistä sanottavaa. Ruotsissakin jouduttiin kahden muun suomalaisen kanssa usein kiusallisiin tilanteisiin, kun ei vain osattu small talkia. Kovasti yritettiin, mutta kun se turha jutustelu tuntemattomien kanssa ei vaan luonnistunut. Täälläkin totesin lukukauden alussa, että tarvitsen jonkun joka tulee puhumaan minulle, jotta tutustuisin ylipäätään kehenkään. Sillon tietenkin vastaan ja voin samalla ajatella, että mitäköhän toikin tyyppi tuli kyselemään. Sanoin myös, että suomalaiset hymyilevät vain silloin kun ovat erityisen iloisia. Tavallinen tyytyväisyys tai normaali olo eivät ole aiheita hymyillä leveästi. Kun olin selittänyt nämä kaksi pointtia kavereilleni he sanoivat myöhemmin, että ymmärtävät nyt minua paljon paremmin. Myös kyselyt voinnistani ovat vähentyneet.
Jotta postaus ei veny ihan mahdottomiin mittoihin niin jätetään pohdintoja seuraavallekin kerralle. Nämä kaksi asiaa ovat ehkä niitä kaikista selkeimpiä, mutta ne ovat myös esillä arjessa eniten. Suomessa on myös omat käyttäytymiskoodinsa ihmisten tapaamiseen, siihen miten tavataan vieraita, tuttuja, tärkeitä henkilöitä, sukulaisia jne. Sitäkin oli kiva pohtia ennen kurssin koetta, jossa pääsinkin analysoimaan suomalaisuutta. Suomalaisilla on myös oma käsitys Suomesta Skandinaviassa silloin kun puhutaan Suomesta ja silloin kun puhutaan yleisesti Skandinaviasta. Suomalaisilla on myös tiettyjä luonteenpiirteitä, jotka tuntuvat korostuvan erityisesti silloin kun ollaan tekemisissä ulkomaalaisten kanssa.
Suomalaisuus ei siis ole muutamalla lauseella määriteltävissä oleva asia. En myöskään väitä, että tietäisin suomalaisuudesta kaiken tai että olisin kaikesta sanomastani absoluuttisen oikeassa, nämä ovat vain ajatuksia mitä on noussut mieleen täällä ollessani ja ne saattavat vielä muuttua moneen kertaan. Koitan seuraavassa osassa perehtyä sitten näihin pienempiin nyansseihin mitä mainitsin edellisessä kappaleessa. Ja ehdottomasti saa kommentoida ja olisi kiva jos syntyisi keskustelua siitä mitä suomalaisuus teille merkitsee.
Mitä suomalaisuus teille merkitsee ja tarkoittaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti