Tulevaisuuden suunnittelua

Niinhän sitä luulisi, että valmistumisen lähentyessä tietäisi mikä haluaa olla isona, mutta ei. Sitä kysymystä on pyöritelty mielessä yhdeksänneltä luokalta asti ja aina ajatukset palaavat hevoshommiin. Tähän asti olen onnistunut pysymään niistä erossa, pois lukien viikonloppuaamutallit ja muutaman hevosen ratsutus. Silti aina tasaisin väliajoin ajatukset palaavat siihen, mitä hevosten kanssa voisi tehdä, jotta sillä myös eläisi. Etenkin silloin, kun joku asia stressaa haluaisin siirtyä hevoshommiin. Tästä voi ehkä huomata, että rentoudun hevosten kanssa. Jotenkin onnistun kuitenkin aina vakuuttelemaan itselleni, että hevoset pidetään harrastuksena, koska sillä ei elä, kunnes... huomaan ennemmin tai myöhemmin pohtivani ajatusta uudestaan. Mielessä pyörii myös äidin neuvo pitää rakkain harrastus vai harrastuksena, ettei menetä sitä. Loppuuko into tehdä ja olla hevosten kanssa jos siitä tulee työ? Mutta toisaalta normaalisti työssäkäyvänä hevosteluun ei juuri ole aikaa viikonloppuja lukuunottamatta. Masentavaa, kuink iltaisin on aina pimeällä (yllätys) tallilla ja siellä ei voi hengailla tuntikaupalla, koska pitää ehtiä syödä ja ajoissa nukkumaan, jotta jaksaa aamulla nousta töihin.

Kyse ei ehkä kuitenkaan ole pohjimmiltaan siitä, mitä haluan tehdä isona, vaan ennemmnkin siitä mikä on elämässä tärkeää. Haluanko elää elämääni töiden ehdolla, koska siellä olen kuitenkin suurimman osan aktiivisista tunneista päivän aikana, vai arvostanko jotain toisia asioita enemmän. Ajatus nousi pintaan noin minuutti sitten, kun kirjoitin edellisen kappaleen loppua. Viikon menevät siis töissä tai valmistautuessa töihin. Aamulla tietenkin valmistaudutaan uuteen työpäivään, päivällä ollaan töissä ja illat menee valmistautuessa uuteen päivään. Pitää syödä (miksi ihmisen pitää syödä joka päivä?) ja käydä ajoissa nukkumaan vain sen takia, että jaksaa mennä seuraavana päivänä työpaikalle. Viikonloppuisin saa onneksi mennä ja tehdä niinkuin haluaa, mutta se on kuitenkin vain kaksi päivää viikosta. Lomapäivät ovat arvokkainta omaisuutta töissä, niiden käyttämistä pitää harkita tarkkoin, milloin ottaa lomaa ja milloin koittaa järjestää menonsa työajan ulkopuolelle.

Hevoshommien lisäksi ajatuksissa onkin pyörinyt oman yrityksen perustaminen. Jos elämässä kerta pitää tehdä näin paljon töitä niin miksei tekisi niitä omaan lukuunsa. Silloin kaiken hyödyn saisi itselleen, tulos olisi verrannollinen siihen mitä on työhönsä paneutunut. Ehkä hevosten ja oman yrityksen yhdistäminen olisi jollakin tavalla mahdollista? Kuka tietää mitä tässä vielä keksii kun riittävästi pohtii asioita? Sen tiedän, että kieltä pitää oppia paljon paremmin, jotta uskaltaa lähteä edes kokeilemaan siipiään meidän varsin turvallisen työpaikan ulkopuolelle. Pitää myös oppia tuntemaan enemmän ihmisiä, sillä nykyajan trendinä tuntuu olevan verkostoituminen. Onneks töissä ollessa palkka juoksee, joten on aikaa ja varaa haaveilla ja suunnitella. Ja jos loppujen lopuksi tuntuu siltä, että yrittäminen tai hevoset eivät kuitenkaan ole siinä mittakaavassa se oma juttu niin voin aivan yhtä hyvin jäädä töihin. Tykkään töistäni, vaikka on sielläkin aika stressaavaa aijoittain. Huomasin vain viikonloppuna tarhojen siivouksen päätteeksi, kuinka hyvä olo siitä tuli kun konkreettisesti näki työnsä jäljen. Näin miten tarha oli siisti siivouksen jälkeen, toisin kuin toimistotöissä toimisto näyttää täsmälleen samalta aamulla kuin illalla töiden jälkeen.

Teksti on kirjoitettu ajatuksen virtana, joten voi olla ettei siinä ole päätä eikä häntää, mutta ei anneta asian haitata. Joskus pitää vain kirjottaa tai tehdä ajattelematta liikaa ja analysoimatta kaikkea. Paraskin puhuja, stressasin koko viikonlopun muutamaa töissä tekemääni virhettä, siinä ainakin olisi kehittämisen aihetta... Ja kuten opinnäytetyössä (ja niin monessa koulutyössä ennen sitä) huomattiin, en osaa pilkkusääntöjä ja suomenkieli heikkenee muutenkin suoraan verrannollisesti sen kanssa kuinka pitkään olen asunut täällä niin laitetaan loppuun muutama ylimääräinen pilkku. Siitä voi sitten sijoittaa niitä tekstin joukkoon jos näyttää puuttuvanm ei tule ainakaan puutetta pilkkujen kokonaismäärästä :) eli ei muuta kuin ,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,

Porvoo toukokuu 2014